torstai 3. syyskuuta 2009

Leijonaa mä metsästän...

...tahdon saada suuren!
Tai no en ehkä leijonaa, mut oli sillä paksu karva. Ja musta tulee isona Suuri Metsästäjä. Mulla on jo paljon kokemusta noista metsän eläimistä!

Eli isännän kanssa lenkillä mä löysin jonku tosi hyvän hajuna maasta. Mä sitä nuuskuttelin ja köpöttelin eteenpäin. Samalla isäntä rupes kehuu mua ja kannusti "hyvä hyvä" ja minähän nuuskuttelin lisää. sit mä olisin halunnu sen hajun perässä mennä sinne puskaan mut ei se sit päästäny. Sit illalla mä kuulin ku toi kerto emännälle että mä olin muka jäljestäny jänistä. Ja se jänes oli sit tullu sieltä puskasta minne mä olisin halunnu mennä. No olis sitä päästäny sinne puskaan, olisin mäki sen jäneksen halunnu nähdä!

Ja sit toisen kerran me ajeltiin autolla ja sit se auto pysähty. mä pääsin ulos autosta ja ihan kesken matkan. Heti ku ovi aukes mä sain hyvän hajun nenään ja sanoin "VÄH"! Sinne ihanan tuoksun perään ne mut päästi ja siellä oli joku karvanen möykky. mä sanoin sille kovan sanan ja monta kertaa. En oikein uskaltanu koskee siihen mut nuuhkaisen sen jalkaa. Se oli kuulema kettu!

Ja sit pari päivää sitten oltiin tuolta maalta tulossa ja auton alta kuulu "Jumps". Ja auto pysähty. Isäntä avas ikkunan ja mun nenään tuli taas joku haju, Oli ihan pakko mennä ikkunaan ja sanoo "Räyh!!". Mä pääsin taas sinne hajun luokse, menin nenä maassa. Ja siellä oli sellanen karvanen kasa, tällä kertaa ruskea. Sitä mä uskalsin jo vähän repiä hännästä ja haukuin Rrraivoisasti! Se oli kuulema supi. Sain paljon kehuja.

Että tälläsiä metsästystarinoita. Kyllä on äippä nyt ylpee lapsestaan, ootas vaan ku pääsen sille kertoo mitä kaikkee oon nähny.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti