Mut joo, on ollu taas aivan partakarvoja huurruttuvan kylmä, HRRR. Ja silti noi kaksjalkaset raaha meidät tonne kylmyyteen. Me tarvitaan muka liikuntaa ja aktiviteetteja. Mulle kyl kelpais vaan takan edessä makoilu ja maksamakkaran syönti, vähän rapsutuksia ohimennen. Mut tässä vähän kuvia kun me veikan kanssa kirmailtiin ulkona. Ja ihan vaan noitten immeisten mieliks. Luulkoot että meillä oli muka kivaa.
Ensin oltiin vähän hippaa. Kiusasin tota veikkaa kun se luuli saavansa mut kiinni!
Mut eihän se saanu. Suuret on luulot itsestään!
No sit mä muka annoin sen voittaa ja vähän hidastin. Kattokaa kun se on ihan puolikuollut kaikesta juoksemisesta. Ja siis mulla on kieli pihalla koska nuolasin just jääpuikkoa mun parrasta!
