Syntypäivät!

Hyvää syntypäivää siskot ja hyvää syntypäivää minä, Piitu!!! Eli tänään on juhlapäivä, mä täytän yksi vuotta! Juhlien kunniaks piti tietysti käydä tukkaparturissa eli mua tukisteltiin taas karvat pois. Nyt oon siisti. Ulkona meinaa vaan olla vähän vilu, no pitää juosta kovemmin.

Ja muistin virkistämiseks, tältä mä näytin vuosi sitten (mä siis oon joku noista pötkylöistä tuolla mahapuolella. Toi iso koira on mun äippä).

Ja tältä mä näytän nyt:

Synttäreitä juhlittiin oikeestaan jo aiemmin ku mun sisko, joka lähti tosi kauas, kävi siellä mun syntymäkotona kylässä. Me saatiin herkkuja ja noi ihmiset söi kakkuu. Mun mielestä se kakku ois kyl kuulunu meille.

Tänään noi porukat on ollu vähän kireenä. En kyl oikeen tajuu ett miks. Mä löysin tuolta sängyltä semmosen ihanalta tuoksuvan potan! Ja siellä sisällä oli sellasta valkosta narskuvaa juttua, jota oli kiva silputa. Mä aattelin ett se oli lahja mulle kun se oli pussissakin ja kaikkee. Ett ihan kivat syntypäivät :)

ps.kuulin kyl myöhemmin ku noi jutteli, ett se oli joku ratsastuskypärä ja mä muka hajotin sen.

Retkellä

Joo siis kaikkee on taas tapahtunu mut toi mun kirjuri on niin hidas päivittää näitä sivuja että paljon on jääny kertomatta.

Mut tässä olis yks juttu kun käytiin kiertää sellasta hitsin rinkiä (toim.huom.Hiidenkierros) jonkun neidon kukkulalla (Ja se kukkula oli Neitvuori). Tästäki on jo aikaa, ei ollu vielä edes lunta maassa. Paitsi ett nekin oli taas yön aikana hävinny, ihme touhua.

Nii se hitsin kierros oli semmosessa metsässä. Siellä oli paljon mäkiä. Ensin mentiin mäkee ylös ja sit mentiin taas alas. Ja taas ylös ja alas ja ylös ja alas...

Tässä mennään ylös...

..ja tässä alas...

..ja taasen ylös.

Siellä piti myös hyppiä kivillä ja kallioilla ja mä söin paljon puolukoita ja mustikoita. Välillä pysähyttiin semmosella kodalla paistaa makkuria, minäki sain pikkasen :)

Mä menin tietenki edeltä ettei noi porukat eksy. Siellä kivillä piti astella varovasti ettei liukastu ja putoa. Ja alamäkee alas ei saanu juosta liian kovaa ettei heitä kuperkeikkaa. Lopuks piti mennä ainakin satatuhatta rappusta alas, johan siinä jalat väsy. Mutta Hauska reissu, mä tykkäsin.

Kylmää, kylmää!

Tiedätteks nyt tapahtuu kummia! Ensin tuolla ulkona on niiin kylmä ett varpaat paleltuu, mut siihen auttaa ku juoksee kovaa. noi porukat kyl sit nipottaa ku ne ei kestä perässä. Sit se mikä ennen oli vettä on muuttunu sellaseks kovaks, joka rapisee. Mä maistoin sitä, ja se rousku suussa. Se on myös tosi liukasta kun siihen juoksee.

Sit tänään tonne pihalle oli mun päikkäreiden aikaan ilmestyny jotai kummaa valkosta. Se poksu ja natis tassun alla. Ei se oikein maistunukaan miltään. Ja ne valkoset pallot! Niillä on kiva leikkiä, ne vaan hävii suussa jonnekin aika äkkiä. Ja iltalenkin aikaan mä huomasin ett se valkee lentelee tuolta ylhäältä. Outoja juttuja. Porukat sanoo ett se valkee on lunta ja ett talvi tulee. Sieltä taivaaltaks se sit tulee?

Kutsumaton vieras nimeltä Herja

Tiedättekö mikä on Herja? Se tulee usein käymään ku mä oon yksin kotona. Se nukkuu sohvalla tyynyjen päällä, se nukkuu myös vierassängyssä niin että päiväpeitto on ihan karvassa. Ja se Herja käy sängyltä Tiikerin ja retuuttaa sitä. Herja myös rikkoo mun lelut ett ne ei enää vinku ja piilottaa puruluut sohvan alle.

Herja on myös sellanen ett se vähän askartelee. Askartelun jäljiltä on matot rullalla ja paperisilppua ympäri taloa. Ja vähän vielä tarkennettakoon että mähän oon aina nätisti ja nukun vaan omassa pedissä, se on AINA toi Herja mikä tekee noita herjuuksia. Mut ei noin pomot usko. Hö!

Mä ja mun painikaveri Tikru