Pää pyörällä ja tulitikkuja

Moi!

Taisin joskus mainita siitä leonbergistä siellä lääkärillä mikä laitto niilä tassuilla vastaan ettei joutus sinne lääkärin huoneeseen. Mähän sanoin että mäkin teen niin enskerralla ja sit mä kuulin että tänään sinne taas mennään ni mä harjottelin koko viikon sitä lenkillä. Aina kun tuli nenän eteen joku ihana tuoksu,tai käpy, ni mä pistin tassut tanaan ja varmuuden vuoks menin vielä maahan. Tää sen takii ku se emäntä aina hokee ett "Mennään!" aina ku mä löydän just hyvän hajun. Eihän sitä kerkee lukee loppuun ku aina hoputetaan! NO enivei, mä harjottelin sitä koko viikon, ja se rupes onnistuu jo tosi hyvin. Mä juoksin lenkillä aina emännän edelle ja menin maahan (tai kyljelleen, toimii vielä paremmin!) ja sit kerkes nuuhkutella, kunnes taas nykästiin liikkeelle. Mikä kiire noilla ihmisillä aina on?

Tänään taas aamulla ihan sika-aikasin (toim.huom.kahdeksalta) pakattiin mut autoon ja köröteltiin kouvolaan. Tosin mä nukuin koko matkan, niinku aina. Mut enhän mä sitä uutta tekniikkaa muistanu käyttää, mä vaan nuuhkuttelin mennä eteenpäin, mä oon aina niin innoissani uusista ihmisistä ja paikoista. Sit ennenku huomasinkaa ni oli piikki pyllyssä ja taas vietiin unten maille.

Nyt on sit vähän huono olo ja koipee kivistää. Mut vähänku valittaa ja vikisee ni pääsee emännän tai isännän syllykkään, siinä on hyvä ja lämmin olla. Mut se lääkäri-setä oli sanonu ett koipi on parantunu hyvin ja naulat saatiin pois ja sit mulla on hyvä terve jalka! JeeJee! Pääsen kuulema kohta juoksemaan ja myryämään metsään. Oliskoha se kohta jo huomenna?

Niin, mähän olen myös kova askartelemaan ni eilen mä päätin pistää pystyyn tulitikkutehtaan. Tässä kuva mun veistelytekniikasta. tollanen iso puupalikka on siihen just hyvä. samalla tekee hyvää hampaille. Enks ookki viksu!

Pois alta risut ja männynkävyt!

Vitsi noi mun porukat on aika tiukkapipoja ja kalkkiksii. Kaikki kiva on kiellettyy. Johan tässä pieni koira vallan masentuu. Lenkilläkii pitäs vaan jolkotella siinä vierellä ja pitää kuono supussa. Ja aina ne kävelee niiiin hi-taas-ti. Tapahtui tänään lenkillä: MÄ aattelin vähän muistuttaa että pikku hiljaa kakkosta silmään, tuolla odottaa paljon ihania tuoksua ja käpyjä, hopihopi vauhtia ja nyppäsin vähän siitä hihnasta hampailla että mennään jo! Ni heti tuli vastaukseks että EI! Jösses! No mä kokeilin kohta uudestaan, ja taas sama juttu. Sen hihnassa ryntäilyn ja kauhkeen kiskomisen päätin lopettaa ku ei se oikeen tuottanu tulosta. Matkanteko tyssäs just ku mä sain kunnon vauhdit. Mä nyt aion kokeilla tota hihnassa roikkumista vähän aikaa, jos se vaik auttas. Ja sit noilla porukoilla suu käy ihan koko ajan jos niitä on kaks mukana ja sit jos ne on yksin ni ne höpöttää keskenään käsi korvalla. Mäkin aina yritän osallistuu keskusteluun mut heti ku mä avaan suuni, ni seki on EiEi. Ja tottakai mulla on asiaa kaikille vastaantulijoille, höpötteleehän toi isäntäväkikii aina niitten kaa ni miks mä en sais.? Ei aina tajuu...
Mut mulla on taas uus leikki. Mä oon aika hyvä keksii uusia leikkejä, jos ette oo jo huomannu. Tuolla ulkona alkaa noi lumet sulaa ni sieltä alta paljastuu kaikkee jännää. Niinku esimerkiks käpyjä! Mä rakasta käpyjä! Niitä on kiva heitellä ja kantaa suussa ja pureskella. Ja niitä on tienposket pullollaan. Kohta noi varmaan kieltää senki.
Loppus jo tää saikku, mulla on niiiiin tylsää! Ei saa nähä kavereita eikä juosta vapana eikä jahdata kissaa. Paitsi ett sitä kissaa ei kyl sais jahdata muutenkaa, mut mä teenki sen salaa! oon aika kettu hiipii hiljaa ett kukaa ei kuule! Eilenki isäntä huuteli ett Piitu tänne, missä Piitu! Ni mäpä hiivin hiljaa sen taakse ni se meni sit ihan noloks ku huomas ett olinki ollu siinä ihan lähellä. HIhii!
tässä vielä kuva musta ja mun (sydän)käpysestä :)

Moi taas!

Eilen me käytiin isäntäväen kanssa vähän ajelulla. Käytiin taas siellä lääkärisedän luona missä tulee aina pahaolo. Nytki oli aluks tosi kivaa, yritin haastaa leikkiin yhtä leonberggii mut ei se oikein lämmenny. Sit mentiin taas sinne sedän huoneeseen ja mua alko ihan hirveesti ramasee, muuta en oikeen muistakaan. Mut se leonberggi oli kyl aika taitava, se laitto ovella tassut tanaan ja sano ett mä en tonne mee. Mä kyl kokeilen enskerralla samaa. Kotimatka oli aika kuvottava, mä nukuin pää kainalossa ja kotonakaan ei ollu kovin normi olo. Oksensinki kerran ku erehdyin maistaa jotain uudenlaisia raksuja. yäks, en syö kyllä niitä enää ikinä.

Mut jotain hyvääki, se lääkärisetä oli sanonu ett mun jalka on parantunu hyvin. Mut sit mä joudun kuulema vielä kerran leikkaukseen kun ne ottaa jotain nauloja pois. No ihmekös tuo jos ei koipi toimi ku siellä on jotai nauloja. Outoja nuo ihmiset. Tunkee nauloja toisen jalkaan. Tänään mä oon juossu ja riehunu ja pomppinu vielä enemmän ku ennen, ku mun jalka on kerta kunnossa. Ja tänään oli tosi hauskaa iltalenkillä ku sain leikkii sellasen toisen pikkukoiran kanssa. sen iso kaveri kyl vähän yritti mulle murista mut en mä välittäny. Se oli kyl aika oudon näkönen se pikkukaveri, sen nenä oli ihan lytyssä ja sillä ei ollu edes häntää!! Ensin kyllä haukuin sille ett mikä sää oot? Mut kyllä se sit tajus miten leikitään. Mut vieläki kyl mietin ett olikohan koira ollenkaa.?!

Tiedätteks rupee käymään vähän aika pitkäks ku pitää vaan olla saikulla. Mut mä kyl keksin kaikkee kivaa jutskaa miten ajan saa kuluu nopeemmin. Mä oon alkanu askartelee. Esimerkiks pesuhuoneesta on kiva varastella vessapaperirullia ja silputa niitä, se on mun uus harrastus. Sillä paperilla voi myös koristella paikkoja ku ottaa toisesta päästä kiinni ja juoksee kovaa ni se paperi leviää ympäri ämpäri. Mut tääki multa kiellettiin. Kostoks mä pöllin tänää emännän hanskan ja annoin kunnon kyytiä isännän tohvelille. siinä muutes onki haastetta!

"Rohkea luolametsästyskoira"

Eikös siellä rotumääritelmässäkin sanota että borderterrieri on aina halukas syöksymään luolaan ketun perässä. No mä tässä yks päivä aattelin jo vähän harjoittaa näitä mun metsästystaitoja. Yhtäkkiä emäntä rupes jotain möykkää että iik iik apua hyihyi... No mä sit juoksin heti kattoo että mitä, mitä! No siellä lattialla mönki jokin musta ja mä painelin sen perässä sinne sängyn alle, eli vähän niinku sit mennään sinne ketun luolaan. Ja se musta mönkiä oli kuulemma hämäkäkki, tai joku. Noenivei mä sain sen kiinni ja SÖIN, nami. Kyllä emäntä on nyt musta ylpee, sain paljon rapsutuksia. Mun uusinta herkkua on nyt naudan keuhko ja munuainen. En muuta oikeen enään söiskään. Pentuna ne haukku mua pullukaks ja läskiks, olin muka muita lihavampi. Mut eipä hauku enään, lälläslää. Mä aatteli pitää omaa dieettii, sitä paitsi kuka nyt kuivii raksuja aina viittii syödä. Söisitkö ite? Nehän jää kiinni poskiinki...



Emäntä aatteli että otetaas Piitusta, eli siis musta, uusi kuva. vissiin vähän niinku passikuva. ni mä aattelin ett tällanen lähikuva olis hyvä...



Huomaatteks mun uudet hienot hampaat. Eiks oo komeet! Kyllä nyt passaa pureskella luita.

Moi!
Mä oon Piitu ja mä olen terrieri, borderterrieri. Ja tää blogi vois olla vähän niinku mun päiväkirja. Mä oon tolle emännälle sanonu jo monta kertaa ett mä haluun tälläsen oman sivun mut on muka ollu jotain kiireitä... eli Piituks tuo isäntäväki mua kutsuu mut on mulla Hienonimikin ja se on Hikariyagami. Mulla on kolme siskoo mut ne ei asu meillä. mä asun mun emännän ja isännän kanssa. Mä olen jo viis kuukautta vanha ja olen aika taitava monissa asioissa. Ihan superhyvä mä oon silppuumaan pahvilaatikoita. Toissapäivänä emäntä tuli töistä kotiin ja mä juoksin tietysti heti ovelle vastaan. Pitihän mun esitellä mitä olin päivän aikana askarrellu, aattelin että se on tosi ylpee musta. Mutta, heti ovelta se huuti että "Jösses, mitä sä oot tehny", eikä huomannu mua ollenkaan. Sit mä tajusin mitä se tarkotti ja juoksin nopsaan näyttää miten sitä pahvia silputaan. Kyllä se nyt on ylpee musta, keksin sen ihan ite!

Muutenkin mä oon tosi enerkinen. Emäntä puhuu aina jostain Aadeehoodeestä, mitähän se on? jotain syötävää tai pureskeltavaa.? Ainiin, joo, mä oon kyllä nyt saikulla ku mun jalka on vähän ollu kipee. Sitä piti kuulema vähän leikellä ja naulata, outoo, mun jalkaan nauloja.? ja sit mun piti pitää sellasta tyhmää kaulurii viikko, se oli ärsyttävä kun ei voinu haistella eikä kävellä normaalisti. Mut aina tilaisuuden tullen mä vähän purasin sitä kaulurii, aattelin että ei sitä kohta voi käyttää ku se on täynnä hampaan reikiä.Mut sit multa lähti kulmahampaat ja työt jäi vähän keske. kyllä harmitti. Mut nyt mun jalka on jo parempi ja voin taas hyppiä korkeelle ja juosta kovaa. Paitsi emäntä aina rupee kiljuu EIII, kun mä otan oikein komeen loikan ja spurttailen juosta matot rullalle. Mut en mä kuuntele sitä, se kiljuu aina muutenki tyhjästä. Niinku ei sais hyppii sohvalle, eikä maalailla kurasilla tassuilla ihmisten housunlahkeisiin eikä haukkuu kissaa. kaiken kivan ne kieltäs.

Tänään mulla oli aika jännä päivä. Käytiin maalla, siellä on aina tosi kivaa. Siellä voi syödä lehmän ja hevosen kakkaa (ne on mun herkkua ja jäniksen papanat) ja haukkuu kissaa ja leikkii siskon kaa. Mut tänään ne ei päästänykää mua irti ja me ei päästy kunnolla leikkii. Viki muriskin mulle, vielä mä sille näytän, haukuin takasi. Sit me taas ajeltiin autolla ja käytiin jossain ihmeen huoneessa, emäntä sano sitä eläinkaupaks. siellä oli kaikkee herkkuu mut en tietenkään saanu koskee mihinkään.Mut en mä uskonu, purasin palloa ja haukuin sille koiralle ja tätille siinä ovella. Sit mä annoin tassuu sille tätille siellä ja katoin nätisti silmiin ni anto se sit namia. Niin ja sainhan mä aika hienot uudet valjaat. Äsken käytiin mamman kanssa lenkillä ja kävelin häntä oikein pystyssä enkä vetäny yhtään. Joskus mä vedän oikein kovasti ku noi ihmiset on nii hitaita kävelee. Ei ne muuten usko ett mulla on kiire.

Nyt mua kyl ramasee aika paljon ja keittiöstä tulee ihania tuoksuja. Kävelen pitkin keittiöö nenä pystyssä, siellä uunissa on jotain hyvää, sain sitä äsken vähän maistaaki! NAm!! Taidan mennä uunin eteen ottaa nokoset. nähdään!

T:Piitu